torstai 19. huhtikuuta 2018

Irinka tässä hei

Irinka ihan itse! Kas, kun huomasin ohimennen väittäväni tuolla Onnibumin sivulehdellä, että äitiyslomailen, ja pisti niin pahasti silmään kohta kolmivuotiaan synttäreitä suunnitellessa, että kirjauduin pitkästä pitkästä aikaa tähänkin osoitteeseen ja löysin täältä vanhat tutut.  Monet mukavat blogit, joiden seuraaminen on jäänyt, ja monet vanhat omat tekeleet, joita en ole edes muistanut. Jokin kaihomieli ajoi avaamaan tänne ajatuksiani. 

Ehkä siellä on vielä joku, joka tämän tekstin huomaa ja lukee. 

Viimevuodet on kai olleet jo niitä ruuhkavuosia, vaikka se ura vähän heikolta näyttääkin omalta osaltani toistaiseksi. Kaikki muu kyllä löytyy; lapset ja koirat ja harrastukset, opiskelu, satunnaiset työpäivät ja -projektit, omakotitalo ja ikääntyvät sukulaiset.  


Ompelu ja tekeminen kulkee puuskissa. Jos ompelee noin korkean kasan kuoropukuja kuin kuva näyttää, on harrastusompelut hetken heikommassa asemassa. Jos tulee yllättäen (esim vain kahden viikon varoitusajalla tjtn.) lähtö vaikkapa synttäreille, niin äkkiäkös siinä lähtiessä jotain hurauttaa. Tai jos laps yhtäkkiä onkin kasvanut eiliseen verrattuna ja tarvitsee uusia housuja (ei tietenkään puhuta teini-ikää kolkuttelevasta murustani enää) niin mieluumminhan niitä ompelee kuin lähtee ostoksille, eikö? Tai toisaalta, jos joskus harvoin käy Helsingissä asti ja siellä on ihanaakin ihanampi Kuusi, josta löytyy monen valmistajan ihania kankaita, niin ostettavahan se on. Ja ommeltava sitten kanssa.  Ja jos kerran jossain kampanjassa, niin kuin kankaiden yössä vaikka, ihan tyrkytetään edullisia kankaita, niin pitäähän niistä etsiä joitakin lapsille kelpaavia, että saisi edes uusien kauniiden kuosien myötä kerrankin ommeltua. Eli sen kaiken muun edellä ommellun lisäksi.



Neulominenkin on taas kevän valossa maistunut. Ja katsokaa hei, mikä kiva kevään valoisa väriskaala on valikoinut työn alle viimekuukausina!!  

Mukavaa loppukevättä!

Ei kommentteja: