keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vauvalahjus ja lapaset



On jopa tällekin syksyä vähän puikot neuloneet. Sain aikaan lapaset, ihan itselleni. 


Malli on saanut vaikutteita Muita ihania-blogin aalloista, mutta itsepä ne kuitenkin ruutupaperille piirtelin, kun en mökkeillessä saanut puhelimella kätevästi auki auttavia mallikuvia.

Ystävä sai pienoisen vauvan, ja hänelle ompelin Viljamin pandoista bodyn, raitatrikoosta (omat) suosikkihousut, sekä settiin sopivia tumppuja. 


Pakkaus on kierrätetty, taidettiin nimittäin saada omalle nuorimmalle jotain ihanaa (marimekon) vaatetta tässä paketissa. Mulla niin lopahtaa tekeminen siihen kun vaatteet on valmiit. Kaunis, tyylikäs kiitos, pakkaaminen tuntuu (enimmäkseen) aivan tähtitieteeltä, samoin kuin kortin askartelu(??!) tai sama homma siinä, että saan kyllä leivottua hyviä muffineja, tai piirakkaa, mutta se päällinen ja koristelu; sen suunnittelu ja toteutus meneekin sitten liian hankalaksi. Lopptulema on monesti sellainen röpöstys, samaa luokkaa kuin tein joskus ala-asteella jo.


Äh, ehkä minä voisin osata, mutta into siitä jo puuttuu ja vaikea saada aikaan. Olisko diagnoosia? Vai saanko vain itseni tuntien skipata tuon kortti ja pakkaus vaiheen lahjoista (jos ei ole sopivaa lahjakassia jemmassa)? ja unohtaa muffineista kuorrutukset?


4 kommenttia:

Miina kirjoitti...

Sama kuin mulla: kärsimättömyys. :D

Laita P pakkaamaan niin sillä verukkeella voi tulla sitten hieman sinne päin pakattuja/koristeltuja. ;D

Anonyymi kirjoitti...

On niinku suoraan minusta olisit kirjoittanut! Ainakin minulla tämä pätee myös kun leivon esim suklaapiirakan; kovalla tsempillä saan jopa joskus kuorrutettua nätisti mutta sitten leikkaan rumia erikokoisia paloja. Nauran aina että meillä leipomukset on hyvän makuisia mutta tekijänsä näköisiä. :) mitenvoi olla et on paljon helpompaa leikata tasalevyistä kanttia kuin tasaisia piirakanpaloja.

irinka kirjoitti...

Meinaatko? :D

irinka kirjoitti...

Sepä se, ja valitettavasti sitten vielä kaikenlisäksi selittelen vähän ja vielä vähän päälle asiaa jossain tilanteessa, joskus ainakin. Ja lopulta sekin vielä nolottaa. Antais mennä vaan kortittomat lahjat ja röpöiset muffinsin koristeet.. kun antaiski.